Metsäjoogaa, Kalevalaa ja suomalainen luontosuhde
Osallistuin tänä syksynä metsäjoogatuokioon, jossa teimme metsän keskellä Kalevalaisittain nimettyjä joogaliikkeitä. Liikkeet oli koostettu niin, että niistä muodostui lyhyt tarina. Vaikka en ole koskaan aiemmin ollut intohimoinen joogan harrastaja, metsäjoogaan hurahdin. Ihastuin tähän tapaan harrastaa liikuntaa niin paljon, että kävin ostamassa Mia Jokinivan kirjoittaman kirjan aiheesta. Jokiniva itse asiassa on tämän koko metsäjoogan keksijä. Kirjassa kuvataan hienosti suomalaisten luontoyhteyttä ja Kalevalaisia myyttejä. Kirjan luettuani olen vakuuttunut, että sen suomalaisempaa tapaa ei ole harrastaa joogaa. Siinä kietoutuu kaksi suomalaisuutta kuvaavaa tekijää hienosti yhteen, metsä ja Kalevala. Itseasiassa siinä on kolmaskin hyvin suomalainen tekijä mukana, suomalainen sisu, mitä vaaditaan kun hyttyset iskevät kimppuun kesken joogaliikkeen tai käpy on pahasti kengän alla ja yrittää horjuttaa tasapainoa.
Viime aikoina olen lukenut myös paljon erilaisia artikkeleita luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista. Lapsien pitäisi pienestä saakka viettää aikaa luonnossa, jotta heistä tulee terveitä ja vastustuskykyisiä. Aikuisten stressi vähenee ja mieli virkistyy luonnossa. Luontoliikunnan määrä on tänä vuonna kasvanut hurjaa vauhtia, millä on toki omat varjopuolensa. Meillä suomalaisilla on upea luonto lähellä, useimmilla se tutkimusten mukaan alkaa jo kotiovelta. Nautitaan siitä, mutta muistetaan kunnioittaa sitä. Liikutaan luonnossa kuin intiaanit, jälkiä jättämättä.
Mutta vielä kalevalaan ja luontoon. Eilen luin artikkelin, jossa käsiteltiin suomalaista luontosuhdetta ja sitä, että luonto on elvyttänyt jo Karjalan muinaisia runonlaulajia. Artikkelissa toimittaja Mikko Pelttari johdattaa lukijan Karjalan laulumaille, jonne me suomalaiset olemme aina katsoneet silloin, kun olemme tarvinneet ymmärrystä luonnosta. Tutkijaryhmä on kertonut, mitä voimme oppia Karjalasta, muista lajeista ja miksi me ihmiset tarvitsemme muita eläimiä ja kynsien alle multaa. Siinä kehoitetaan rapsuttamaan eläimiä ja möyrimään metsänpohjalla, jotta pysytään terveinä. Kannattaa tutustua artikkeliin, joka löytyy osoitteesta www.koneensaatio.fi/luonto-elvytti-jo-karjalan-muinaisia-runonlaulajia.
Mutta miten alkuperäinen aihe metsäjooga liittyy näihin lukemiini artikkeleihin. No, niitä yhdistävät avainsanat metsä ja Karjala, mistä kalevalakin on lähtöisin. Kalevalan on kirjoittanut Elias Lönnrot, joka kuljeskeli Karjalan kunnailla keräämässä tarinoita runonmittaan. Kalevalassa tulee esiin usein luonto ja se, kuinka tärkeä se jo ammoisina aikoina oli. Metsät takasivat ihmisten lautasille ruokaa syötävien kasvien, lihojen ja marjojen muodossa. Vesistöistä sai kalaa. Siihen aikaan ihmiset elivät luonnon kanssa rinta rinnan ja luontoa kunnioitettiin. Mihin katosi taito elää luontoa kunnioittaen ja siitä nauttien?
Minä taidan lähteä kirjastoon lainaamaan Kalevalan, tuon Suomen kansalliseeppoksen, tutustuakseni siihen paremmin.
Jos haluat kokeilla metsäjoogaa, https://anna.fi/hyvinvointi/metsajooga-katso-kuuden-liikkeen-helppo-ohjelma.
Jos kokeiltuasi haluat lisää metsäjoogaa, ilmoittaudu keväällä alkavalle metsäjoogatunnille!
Metsäisin terveisin Terhi Niiranen Tmi
Julkaistu alunperin 6.11.2020 edellisillä nettisivuillani